Ensimmäinen työpäivä

Opettelimma lasten kans suomenkielen lausumista. Tehimmä monisthen, johon kaikki sai kirjottaa fraaseja, niinkö "mitä kuuluu?" ja "minä olen…". Sitte ne sai toistensa kans jutella näitten avulla. Lauloimma kans pää-olkapää-peppua Eetun säestyksellä ja minun esilaululla, joka ihan melkein pysy tahissa. Ja näillä on samanlainen laulu, mutta siinä on hauskempi kaksoismerkitys, ko "toe, knee, nose, eye, love…" --> näitä, ko lausuu, niin kuulostaa siltä, että "Tony knows I love…" se oli aika hauska vastine. 

Huomena tehemmä lasten kans mielikuvamatkan Suohmen, jonka pohjalta ne saa sitte askarrella Suomi-kansiot, johon sitte säilövät kaikki meiltä saamansa matskut. Eetu toimi koekaniinina mielikuvamatkassa. Taustalla soi Sibeliuksen Finlandia. Eetun kokemus saneltuna, Kaisulin kirjoittamana:

Kuljin lapsuuden maisemien läpi. Oli kaunis kesäilta. Aivan kuin olisin voinut kuulla auringon, joka lämmitti minua raikkaan kesäisen puunlatvuksen (Eetu sanoi kyllä tuulahdus, mutta kirjuri kuuli väärin) virkistäessä ihoani. Kuljin kohti leppien varjostamaa rantaa. Otin esille virvelin. Heittelin aikani kunnes tokaisin: "Täytyyhän niitä kaloja, vittu, olla jossakin." Sain saaliiksi vain roskia. Se oli kaunis ilta.

Eetun kevätmuistoja vuoden takaa.
Rakas ystävä soitti äsken. Tuukka (vas.)
Terveiset toveri Jäppisellekin (vas. mutta kuvassa oik.)

Mielikuvamatkat on siis toimivia niin aikuisilla kuin lapsilla. Katothan huomena sitte, miten toimii kolmosluokkalaisille. :)

Tänhänhän met muuten myös kävimmä neloset näkemässä ensmäisen kerran kans. Hui, ko ne oli hiljasia! Olema nuitten kolmosten kans tottunhe aika eläväiseen meininkiin viime viikon aikana ja oli siksi tosi hassua yrittää jutella luokalle, jotka oli niin hiljasia, että itteäki jo vähä pelotti. Mutta oli nekki innoissansa. Ehkä se on niijen tyyli vain, ettei ne riehu. Neki sai tänhän suomalaiset nimet ja askarrelthin niile kans kyltit. Nelosten kans tulemma olhen pari päivää viikossa, ko ne ei saanu suomalaisopiskelijoitten kans tehä töitä viime vuonna, ko kukhan ei tänne tullu. Mutta vitoset muistaa vielä suomeksi numerot ykkösestä kymphin. Ne saivat kolmosluokkalaisina suomalaisopiskelijoitten kans työskennellä.

Tänhän myös söimmä koulussa lounasta. Se oli tosi hyvvää, monipuolista ja ravitsevaa. Käsittämätöntä, että tuliki epäiltyä amerikkalaisten kouluruokaloiden tarjontaa!

Vasemmalla ylhäällä pannaria, oikealla yl-
häällä lihakökkäreitä, oikealla alhaalla "pot-
tua", alhaalla keskellä maitoa (vaihtoehtona
oli kaakau) ja vasemmalla alhaalla mansikka-
kakkua kermavaahdolla.

Juu, kyllä ostahutimma muovirasiat ja otamma tästä lähin yliopiston illallista huomiseksi louhnaksi. Mutta onneksi sentäs: on olemassa semmonen porukka, jotka on saahne valtiolta apurahan, jonka voimin ne kiertää alueen kouluja ja piettää kerran viikossa jokaiselle luokalle ruokatunnin, jossa ne opettaa, miten syyä terhvellisesti. Lapset saa ite kokata ja maistella erilaisia uusia makuja. Tänhän net opetti erilaisten salaattien tekemistä ja meki onneksi saimma sitä tuon ihanan louhnan jälkhen. Tässä dokumenttia siitä:

Etsi kuvasta republikaani. T: Eetu

Tällä hetkellä laulamma täälä joululauluja. Eetu on pukeutunu viittaan. Se on Suomi-Mies.

"Suomi-Mies".

Näihin tunnelmiin. Hyvvää huomenta Suomi! Hyvvää yötä Michigan!

puss och kram

- Eetu ja Kaisuli