Mikä päivä!!?!!

HERRANJUMALA, ETTÄ MEILLÄ ON OLLU HUIPPU VIIKONLOPPU CHICAGOSSA!!!

Ensinnäki kaikki, mitä olhan nähty ja opittu tässä parin päivän aikana on ollu pelkkää hienoa ja kivvaa ja hyvvää. Päivä alko hostelliaamiaisella kera mielettömien poliittisten keskustelujen amerikkalaisten kanssa. Bernie Sandersia ylistethin vähäsen ja varsinki suomalaista ilmasta koulutusta ja verotusjärjestelmää. Ja päivän tärkeimpään tarinaan:

Jännäkakat

Tänhän aamulla lähimmä jännäkakat housussa kohti änäripeliä Blackhawks vasthan Boston Bruins. Seikkailimma junilla sinne ja seurasimma tyyppejä Blackhawks-paijoissa. Perillä kesti hetken, ko ihanan tätin avulla saimma liput tulostettua United Centerillä, jossa soi kovalla tunnelmaa nostattava musiikki. Punasia paitoja vilisi joka puolella ja liput saimma viimein käshin metki! Siitäpä sitte areenan ylimmille (lue: halvimmille) seisomapaikoille jännittämhän alotusta. Ennen peliä areenassa vallitsi mieletön musiikki-jännityksen-nostattaja-valoshow, joka kesti kuus minuuttia (Eetun puhelimessa on siitä video ja lattaamma sen tänne, jos netti niin sallii). Boston Bruinsin pellaajat esitelthin tosi pikasesti ja aika laimein hurrauksin. Blackhawksin pellaajat esitelthin niin, että niijen kokovartalokuvat heijastethin kentälle (joka oli muuten pienempi ko Suomessa) ja jostaki ihmeellisestä syystä, jota kukhan ei tuntunu tietävän (tai ei halunnu meille kertoa), päävalmentajalle buuathin. Vaikka Hawksit voitti (kuulema) Stanley Cupinki viime vuonna. Peli oli jännittävä ja Hawksit johti sitä alusta asti aivan täysiä. Tuukka-raukka päästi heti kättelyssä neljä kiekkoa sisäle. Se joutuki sitte toisille erille pois kentältä. Harmi. Joka kerta ko Hawksin pellaaja teki maalin, tuli semmonen mieletön biletys-lällätys-huuto/laulu-kohtaus, joka kesti kans aika kauvan. Mie hämmästelin erittäin suuresti sitä, että kun Bruinsien pellaaja teki maalin (viimein toisella erällä kaks ja kolmannellaki), niin niille ei hurrattu. Yhthän. Eikä niille annettu spottivaloa. Eikä ne lopussa ollu ees kentällä, ko palkithin pellaajia. Tosi surullista! Kyllä nyt vishin vastustajapellaajaaki voi kunnioittaa, jos se hyvin pellaa! Hittovie.

Mutta! Sielä pelissä meijän vieressä seiso kaks nuorta amerikkalaista. Pariskunta. Niijen kans siinä sitte juttusille pääsimmä ja nehän oli sosialisteja! Voiko olla totta?! No oli se! Ja sitte net kutsu meijät niijen kans louhnalle semmoshen hodaripaikhan, jossa on maailman parhaita hodareja. Joita ei muuten voi ees verrata Suomesta saatavhin hodareihin. Eetu sai elämänsä parhaat siivet IKINÄ. Totally! Period! Ja sitte met menimmä niitten mukhan ja jatkoimma niitten kans aamulla hostellityyppien kans alottamaamme keskustelua Bernie Sandersista ja toimivasta verotusjärjestelmästä ja ilmasesta koulutuksesta. Ihan hullun siistiä!! Sitte ne vielä makso kaikki ruuat ja juomat, mitä siinä syöthin ja juothin ja kutsuivat meijät vieläpä niijen tykö kylhän sitte loppukevhästä. Se ukko nimittäin pannee olutta ja myypiiki sitä kapakassa ja se tyär opiskellee lääkäriksi. 

Kyllä häätyy sanoa, että semmoshin tilanteishin olemma pääshe täälä, etten olis eläissäni uskonu! Päivän kruunas vielä deep-dish -pizza, joka oli semmonen pitsapiirakka, jonka pienin versio täytti meijän molempien mahat niin kovasti, ettei enhän pystytä, ko alkaa nukkumhan. 

Deep-dish -pizza

Deep-dish -pizza Eetulla

Että kiitos vain Chicago ja nähän taas toukokuun lopussa. Huomena me lähemä sitte itse asiaa toimittamhan, eli lennämä Hancockiin ja alotamma työharjottelun. Tästä kelepaaki alkaa jo elähmän amerikkalaista arkea. 

puss och kram
-Kaisuli

psst.
Eilen olimma muutes ensin päivällä komediaklubia kattomassa Green Millissa, Amerikan vanhimmassa edelleen toiminnassa olevassa jazz-klubissa, ja sitte vielä illalla jazzia kuuntelemassa. Al Capone sielä aikanhan hengaili kuulema myös aika paljon. Että olhan koettu vähän niinkö melkein sama, ko yks maailmankuuluista gangsteripomoista. 

Soli aika superhienoa!