Hei Hei Hancock!

Eilen oli pitkästä aikaa herkullinen aamiainen! Tai
siis on se hyvä ollu tähänki asti, mutta pelkkää
munakasta ja paahtoleipää. Nyt oli pitkästä aikaa
hedelmiä ja salaattejaki. Herkkua.

Noniin.. soli semmonen harjottelu se. Viiminen puoliviikkoa meni kokatessa ja muumeja kattoessa :D Minusta nimittäin jo tuntu, ettei ole enempää opettettavvaa näile. Makuelämys antaa paljo enämpi ja muumit kans. Tiistaina muistelimma, mitä olimma siihen mennessä tehnhet ja lapset sai kertoa kolme miehlenpainuvinta päivää tai aihetta. Miehlenpainuvimpia oli mettäretki, muumit, surupäivä kun Eetu lähti ja levyraati. Aika paljon me kerethin tehhä näinki pienessä ajassa! Hyvä harjottelu oli! Seuraavaksi raporttia kirjottamhan. Tullee mielenkiintosta asiaa, väitän. ;)

Nelosten salmiakkimaistelut. 

Eilen keskiviikkona minun lähtöni kunniaksi piethin jäätölöpilhet!! JIHUU! En ole ikinä ennen ollu jätskipilheissä! Soli lystikästä! Oli jätskiä aivan köpönä ja siihen juttuja kans yhtä köpönä. Minun eilisohjelma oli, että maistamma salmiakkia ja katomma Pyrstötähen, mutta piirrettyä ei ollu saatavilla misthän, mutta onneksi vuokraamosta löyty se uus nukkeanimaatio, joten otimma sen, mutta soli vähä jännä minusta. Siis aika hiastemponen, mutta ihan katottava. Lapset sai myös kirjottaa itelle muistilistan tulevaisuutta varten, että mitä kaikkea niijen pittää muistaa tehä sitte, ko menevät Suohmen. :) Juhannuksen kokeminen oli aika suosittua ja methän meneminen. :D

Oli hyyää. Lapset oli lisäksi tuohnet
eri herkkuja vaikka millä mitalla.
Kyllä suomalaiset herkut on parempia.
Neki liian makheita, muttei mithän
verrattuna näihin. Huhhuh.

Opettajille löysin kiitokseksi mahtavia
luonnon omia kukkia ja Fazerin sinistä.
Makso kuus dollaria, mutta oli sen arvosta,
että pääsivät maistamhan, miltä suklaa
maitosuklaa maistuu. Nimittäin ei sen
sokerilta kuulu maistua.

Puolen tunnin päästä tullee kyyti kentälle ja loppuilta onki isännän puolesta mulle suunniteltu täythen Chicagossa. :D Saa nähä… Sunnuntaina sitte änärikavereita näkehmän ja niijen tykö kylhän! jee! Ai niin… mie kuvittelin, että sohvasurffaussivuston kautta löytyy helposti yösija niinkin isosta kaupungista ko Chicagosta. No eipä muuten löytyny! Kahen viikon aikana lähetin viiskymmentä pyyntöä (mikä tarkotti myös viijenkymmenen profiilin ja suositusten tarkastelua ja henkilökohtasen viestin kirjottamista, koska sohvasurffaajan täytyy perustella, miksi halvaa just sen henkilön tykö tulla…), joista YKSI vastasi, että tervetuloa. Tämä tapahtui sunnuntaina. No tiistainapas sitten tämä henkilö sano, ettei voikhan majottaa minua. Syyksi hän esitti sen, ettei pääse kirjautumhan omalle sohvasurffaussivulle. Mitä sitte?! Miten se minhun liittyy, ko olhan jo tekstailtu ja sovittu kaikki?! Ihme tyyppi. Ti-ke -yö meni uusia pyyntöjä lähetellessä. Onneksi uusi tyyppi löyty. Ja kaks vieläpä varalle. Mie kuvittelin, että sohvasurffauksen ideana on, että sie, joka olet suostunut majoittamaan henkilöitä, päästät ne kotias nukkumhan pariksi yöksi. Et peri tästä rahhaa etkä oota teistä tulevan ylimpiä ystäviä. Tietysti se vaihtoehto ei ole mahoton, mutta ei kai sitä oottaa piä. Monet nimittäin vaatii joko rahhaa tai jotaki ihmeellisyyksiä. Miksi ne ees on jäseniä?! laittakhot kotinsa RB&B -sivustolle, jossa saa vuokrata sänkyänsä/sohvaansa. Mutta kaikki on hyvi! Ja menen viikonlopuksi Chicagoon ja siitä Champaigniin joiksikin öiksi ja siitä täytyy vielä päästä yhen hostin tykö Valparaisoon, koska se assuu luonnossa ja tarjos mulle luontoelämyksiä kajakin kera. :)

Että semmonen viikko tulossa. Kerron tarkemmin asioista, jos jouvan. Jos en, niin sitte toiste kerron.

Että hyyää toukokuun viimistä viikkoa ja ihanaa aurinkoa ja Chicagoon ihanaa kuumaa säätä vesisathessa ja ukkosessa. Hurjaa! Ja kiitos harjottelusta!

Kiitos, Eetu, kuvasta.

puss och kram
-Kaisuli

Tavara tuhoaa maailman.

Huikea viikonloppu!

Mahtavan luonnon- ja historiantäytteisen viikonlopun sain viettää viimisenä viikonloppunani UP:ssä (Upper Peninsulassa). Oli huippua! Ensteksi perjantaina Priscilla, koulumme erityisopettaja, vei minut miehensä kans Unkarin putouksille. Siis Hungarian Fallsseille. Oli hieno matka! Useita pieniä vesiputouksia pitkin luontopolkua. Kuuma, kaunis päivä ja ihanaa oli! :)

Siellä Priscilla. 

Ois päässy vähä taaksekki, ko olis
viittiny kastua.

Sandrock. Raidallista kiveä.

Tätä kasvia en muista nimeltä, mutta
se on tuossa käyränä vielä tuloillansa ja
viereinen lehti on sama kasvi, ko son auki.
Tuosta käyrästä versiosta jengi tekkee ruokaa. 

Ruohokäärme. Grass snake. Tuli hirmu
lähele vaikka olima ihmisiä. :)

Lauvantaina Hilaryn perhe vei minut Copper Harboriin ja Eagle Harboriin ja kaikkialle siisteille paikoille! Oli koskea ja oli maisemaa ja uimaranta, Great Sand Bay Lake Superiorin rannalla. Sinne meni talviturkki. Oli yhtä kylmää ko Kemijoessa viime kesänä. Sukeltaessa jääty aivot, vaan oli se ihanaa! Huippuihana rantaki! Pehmeitä pyöreitä kiviä rannalla ja veessä hiekkapohja. Täydellistä! Ei mene vaathet hiekhan ko pukkee ja silti saa rauhassa kävellä veessä ja uija tietty. Upea ranta!! Ja jostaki ihmeellisestä syystä paikalliset ei kuulema sielä käy. Mekki olima ainoat.

Kaukana oli tosi iso laiva.

Brockway Mountainin huipulta.

Illalla möllötti täysikuu.

Sunnuntainaki oli vielä huippua! Joann, toinen meijän koulun erkkaopeista, vei minut ja muitaki Calumetiin historiakiertuuhelle ja myöskin elämäni hienostuneimmalle ravintolaistunnolle. Ja miehän en taija etikettejä. Sen verran taisin kuitenki, etten kuvvaa ottanu lautasesta, vaikka oliski ollu sen arvonen! Menimmä siis brunssille johonki superhienolle talolle, joka on joskus ollu jonku kaivospomon koti. Tai kaivospomojengin kohtaamispaikka. Anyway, siellä oli oma biljardihuone, oma keilarata, oma tennisjutska.. Brunssilla tarjothin pannukakkua, joka oli aika munaisaa. Äiti tekkee parempaa. Haarukkoja oli kaks ja vessassa oli pyyhkhet käsien pyyhkimistä varten. Ja mie en tienny, että ko santsathan, niin ei ruukata santsata samalle lautaselle eikä ruukata mennä santsille ennen ko kaikki yhessä vasta. Kahvikuppia täytethin jatkuvalla syötöllä ja ko tahoin mehukannua tarjoilevalta tarjoilijalta appelsiinimehua, siinä oli seassa shampanjaa. Soli aika kiva yllätys. :) Kiersimmä ensteksi sen talon ja soli hieno! Sitte menimmä toishen talhon, jossa oli joskus asunu kans joku kaivosjehu ja nykysin soli bed&breakfast -hostelli/motelli/mikälie. Hieno soli seki! Ja upeita huohneita! Ja hienoja vessoja ja pieniä ovia joka puolelle!! Ne oli parhaita sielä!

Baariki oli aika hieno sielä.

Ko oikhein tarkasti kattoo, niin voi nähä kaivospomot
sikarien ja konjakkien kans juttelemassa kuparin
hinnannoususta.

Biljardisali oli aika huippuhieno!

Samoin keilarata.

Ja pelihuone.

Tässä maailman hienoin vessa.

Laurium Manor Inn. Se bed&breakfast -paikka.

Sieläki shakkia.

Tapetti on norsunnahkaa. *puistatus*

Nukkekotikeittiö. 

Pyykkikuilu.

Ihana seinä ja takana ballroom.

Salaovi. Sielä oli varastotavaraa. Katoin.

Sinne oli parvekhelle tehny lintunen pesän.

Kuparikaivokset täälä perustethin, niin lähes kaikki mettät kaajethin pois. Ja siis taustakertomuksena että kuparikaivokset oli täälä se juttu, miksi suomalaiset ja muut eurooppalaiset tuli tänne soasta paetessansa. Kuparia kaivethin ja kaivosmiehet oli lähinä yksin kaivoksissa ja sitte net pikkuhiljaa alako käsittää, ettei sen näin pitäs mennä. Niin alethin lakkoilemhan. Lakkoja oli paljon ja marsseja sortajia vasthan kovasti. Yheksän kuukautta työmiehet lakkoili ja lähti täältä muualle töihin, kunnes lopulta jouluaattona 1913 työväki juhli Italian Hallissa.  Jossaki vaihhessa joku huusi "Tuli on irti!", jolloin ihmiset alko paniikissa juosta porthaita alas kohti ovea, joka johti siihen, että ihmiset pakkautu porthaishin ja 73 ihmistä kuoli. Suurin osa lapsia ja nuoria ja amerikansuomalaisia. Epäilyksenä on, että kaivospomot oli polton takana, mutta siitä ei kai ole varmuutta. Rakennus purethin 1984, koska sitä ei kunnostettu ja soli laho ja palanu. Nykysin siinä on muistomerkki. Kaikesta tästä huolimatta niin jenkki, ko näköhjän keskivertosuomalainenki äänestää kapitalistia. JES!

Vaan historia on supermielenkiintosta! Vaikkakin hirveää! Kävimmä myös Visitor's Centerissä Calumetissa, jossa oli paljon vanhanajan juttuja. Soli museo siispä. Ja hieno museo sekin!

Illan päätheksi menin vielä humppaahman vanhusten kans. Olipa huippua! Toivottavasti nuoriso löytää sinne! 

Tänhän tehimä lasten kans makaroonilaatikkoa ja mustikkapiirakkaa. Ne onnistu aika hyvin. Siis yllättävän hyvin. Vain kaks kolmestakymmenestäviijestä lapsesta ei tykäny. :)

Pyöhreissä lootissa on gluteenittomhin
jauhoihin ja makarooneihin tehty versiot.
Neki oli yllättävän hyviä!

Löysin myös VIIMEIN sohvan surffattavaksi. Kuvittelin sen olevan superpaljon enämpi helpompaa ko se oli! Neljästäkymmenestä (40!!!) viestistä, mitä lähetin YKS vastas toissapäivänä, että hän voi minut majottaa. Mie kuvittelin, että sen sohvasurffaussivuston ideana on, että sinne ko tarjoaa ommaa sohvaa nukuttavaksi, niin se on kans näin. Todella monet perrii siitä myös rahhaa. Miksi? Sitä varten lienee muut sivustot. Ihanaa, että Adam minut majottaa!! Se oli kuulema saanu Suomessa niin hyvän sohvasurffausisännän/-emännän, ettei voinu kieltäytyä. :) Jihuu!

Ei muuta.

puss och kram

- Kaisuli

Havaintoja Ameriikasta ja ameriikkalaisista

Mie söin eilen upeaa ruokaa! Nikkin äitin metästämää karhua ja Nikkin isin metästämää villikalkkunaa ja peuraa. Oli muuten aivan perkelhen hyyää!! Karhu oli tosi mehukasta ja täydellisen mureaa ja sitkeää yhtä aikaa. Peura oli aika sitkeää, muttei liian! Ja hyyää ja villikalkkuna oli just sen makusta, miltä olen kuvitellu metton maistuvan. En nimittäin ole tainu ikinä maistaa.

Herkkua!!

HAVAINTOJA AMERIIKKALAISISTA

Hienoa on se, että täälä jenkkilässä on tullu yllättävän paljon samalla lailla ajattelevia ihmisiä vasthan. En olis nimittäin uskonu tapaavani niinkin montaa Bernie Sandersin kannattajaa, mitä tähän mennessä olen tavanu! Lähes kaikki näistä henkilöistä on sanohne, ko olhan keskusteltu Suomen suunnasta tällä hetkellä, että "Älkää jumalauta antako saman tapahtua Suomessa, tai mishän muuallakhan, mitä täälä on tapahtunu!!" Ruokaa ei täälä voi syyä, jos halvaa puhasta ruokaa. Liha ei ole eläintä, kasvikset ei ole kasviksia, vilja pierettää. Mie väitän, että rahan palvonta ja kilpailu siitä on viehne Amerikan tälle jamalle ja Suomi on into pinkeänä tulossa perässä. Minkä helev*tin takia!!??!! Onko ne ihmiset onnellisia, kellä on eniten rahhaa ja ketkä käyttää sitä rahhaa siihen, että ne ite pysyis rikhana? Ei ne ainakhan näytä siltä. Entäpä net, kellä on hulluna rahhaa, mutta kekkä jatkuvasti antaa sitä pois niile, kekkä tarttee? No, net näyttää jo paljon onnellisemmilta. Entä sitte net, kellä ei ole rahhaa yhthän ja jokka saapii sitä niiltä, kellä on? Ei nekhän onnellisia ole, ko ne halvais yhtä paljon ko niillä, keltä ne rahhaa saapii. Tämä rahan palvonta on SAIRASTA!!! Heittäkää pois jo, jooko?

Välikevennys. Kiitos Jonna sovelluksesta!

HAVAINTOJA KOULUSTA AMERIIKASSA

Koulu Ameriikassa perustuu kilpailulle. Kuka onnistuu parhaiten voittamhan muut arvosanoissa. Opettajat on pakotettuja ylläpitähmän tätä, koska jos niijen koulu ei anna tarvittuja tuloksia arvosanojen suhthen, koulu menettää valtion tukia. Opettajien on pakko testata lapsia tietyillä menetelmillä ja meijänki kolmosluokkalaiset (jota on suomalaisten kakkosluokkalaisten ikäsiä) on ollu tosi kireitä viimisen kaks ja puoli viikkoa, koska ne on joutunhe kaikenlaishin matikka-, lukemis- ja kirjottamistesteihin. Ne on jumalauta lapsia!!! Ei ylioppilaskokehlaita! Vaikka ylioppilaskokhetki on minusta aika levälhän, mutta en nyt jauha niistä.. Vaan tästä valtiosta, jossa nyt olen. Jokaikisen oppilhan tie peruskoulusta vie yliopisthon. Jos ei, se syrjäytyy. Täälä ei tunneta käsitettä "ammattikoulu". ONNEKSI kuitenki juurikin täälä South Rangen naapurissa on High School, jossa on rakennus-, parturi- ja mekaniikka-alan luokkia, joissa opetethan näitä ammatteja. Mutta tämmönen systeemi on supersuperharvinainen eikä täälä ylä-Michiganissa kai muualla ees ole vastaavaa. No, edistystä se on minimaalisinki edistys.

Ja siis High Schoolin jälkhen jokainen valmistuu ammattiin, jonka tavothena on tehä mahollisimman paljon rahhaa. Sitä taothan jokaisen lapsen ja nuoren päähän jokaisessa kasvatuslaitoksessa ja se on aivan järkyttävän sairasta!! Veljes- ja sisarkunnat yliopistoissa koostuu hyvännäkösimmistä, rikkaimmista ja niistä henkilöistä, ketkä bilettää eniten (joka on ilmeisesti suositun ominaisuus) ja ketkä saa parhaita arvosanoja. Jos keskityt enämpi bilettämishen ko opiskelhun, sinut potkithan sisar-/veljeskunnasta pois. Kehitysvammasia ei nävy koulussa. Niille on omat koulunsa. Pyörätuolissa olevia ihmisiä ei näy koulussa. En tiiä, missä ne on. Mustia ei näy täälä meijän koulussa. Kuulema niillä oli muutama oppilas, mutta kiusaaminen ja rasismi kasvo niin isoksi, että ne vaihto koulua isomphan. Ja tämä meijän koulu on Kittilän Lukkarin koulun kokonen. Onkhan sielä samanlaista..? Minun kouluaikana ei olis maahanmuuttajalapsella ollu helppoa olla Kittilässä koulussa. Toivottavasti tänä päivänä on toisin.

Toinen välikevennys.

Hassua just tällä hetkellä on se, että ulkona paistaa aurinko aivan täysiä ja päivä on tosi nätti ja lämmin ja silti mie koin nyt tällä hetkellä tarphelliseksi avautua näistä asioista tänne. Täälä koululaiset joutuu tosi koville. Kaikilla ei ole ees turvallista aikusta kotona (just niinkö ei Suomessakhan) ja sitte ne joutuu yrittämhän olla kiinnostunheita jostaki hiton matematiikasta, ko päässä pyörii vain, onko porukat selvänä vai ei ja kuka lyö ketä ens yönä ja saapiiko illalla ruokaa kotona vai ei. Vakuutusta pittää maksaa, koska ilman sitä et saa hoitoa, vaikka kuinka paljon tarvisit. Paitsi tietty, jos sulla on aivan köpönä rahhaa. Meijän koulussa ei ole terkkaria. Jos lapselle sattuu jotaki, se hakkee kylmää tai särkylääkettä toimistosta. Jos lapsella alkaa menkat, se saa käyttää toimiston vessaa. Koulussa ei ole kuraattoria. Ei psykologia. Jos lapsen vanhemmilla/huoltajilla ei ole vara maksaa vakuutusta lapsesta, se ei todennäkösesti tule ikinä pääsemhänkhän terapeutille asioittensa kans. Viime viikon alussa puhuimma surusta lasten kans. Mie tenttasin niiltä tosi kauvan, kelle kaikille voi puhua, jos on huolia. Kukhan ei sanonu, että terapeutille. Hienoa oli, että perhe ja ystävät ja läheiset mainittiin, mutta kukhan lapsista ei ajatellu, että siihen vois toimia joku ammattilainenki. Jumalaaki ehotethin ennen sitä! Toimii kai seki joillekki..

Viiminen välikevennys. (peruukki vinossa)

Mutta vaikka jotaki pahhaa, niin onpa hyyääki!! Tässä koulussa on aivan hullun välittäviä aikusia töissä! Rehtorin ovi on jatkuvasti avoinna jokaiselle, joka halvaa sinne mennä. Lapset puhhuu avoimesti niijen huolista opettajille ja opettajat ottaa ne tosishan. Opettajat tekkee kaikkensa, jotta jokainen oppilas saa päivän aikana jotaki aikaseksi, tai ylipäänsä oppii jotaki. Opettajat käyttää monipuolisesti erilaisia tekniikoita opetuksessa ja niillä on siihen myös mahollisuus. Lapsille esitelhän, miten syyä terhvellisesti (vaikkaki siihen määritelmään täälä kuuluu light-tuothet. yäk) ja net tykkää niistä ja halvaa oppia lissää. Lapset tuntee olonsa turvalliseksi koulussa ja se kai on kaiken lähtökohta jokaisessa elämän aluuhessa.

Ei muuta. …ko että emmä ny jumalauta anna meijän puhthan luonnon ja kotimaisen työn valua hukhan! jooko? emmähän?!!!

puss och kram
- Kaisuli

eikö ainiin…

Julkisuus jatkuu. Olin etusivulla 17.5. -lehessä

Elena tuossa vierelläni kuulema seuras minua koko
tunnin, jotta hän pääsee lehtikuvhan. :D