Havaintoja Ameriikasta ja ameriikkalaisista

Mie söin eilen upeaa ruokaa! Nikkin äitin metästämää karhua ja Nikkin isin metästämää villikalkkunaa ja peuraa. Oli muuten aivan perkelhen hyyää!! Karhu oli tosi mehukasta ja täydellisen mureaa ja sitkeää yhtä aikaa. Peura oli aika sitkeää, muttei liian! Ja hyyää ja villikalkkuna oli just sen makusta, miltä olen kuvitellu metton maistuvan. En nimittäin ole tainu ikinä maistaa.

Herkkua!!

HAVAINTOJA AMERIIKKALAISISTA

Hienoa on se, että täälä jenkkilässä on tullu yllättävän paljon samalla lailla ajattelevia ihmisiä vasthan. En olis nimittäin uskonu tapaavani niinkin montaa Bernie Sandersin kannattajaa, mitä tähän mennessä olen tavanu! Lähes kaikki näistä henkilöistä on sanohne, ko olhan keskusteltu Suomen suunnasta tällä hetkellä, että "Älkää jumalauta antako saman tapahtua Suomessa, tai mishän muuallakhan, mitä täälä on tapahtunu!!" Ruokaa ei täälä voi syyä, jos halvaa puhasta ruokaa. Liha ei ole eläintä, kasvikset ei ole kasviksia, vilja pierettää. Mie väitän, että rahan palvonta ja kilpailu siitä on viehne Amerikan tälle jamalle ja Suomi on into pinkeänä tulossa perässä. Minkä helev*tin takia!!??!! Onko ne ihmiset onnellisia, kellä on eniten rahhaa ja ketkä käyttää sitä rahhaa siihen, että ne ite pysyis rikhana? Ei ne ainakhan näytä siltä. Entäpä net, kellä on hulluna rahhaa, mutta kekkä jatkuvasti antaa sitä pois niile, kekkä tarttee? No, net näyttää jo paljon onnellisemmilta. Entä sitte net, kellä ei ole rahhaa yhthän ja jokka saapii sitä niiltä, kellä on? Ei nekhän onnellisia ole, ko ne halvais yhtä paljon ko niillä, keltä ne rahhaa saapii. Tämä rahan palvonta on SAIRASTA!!! Heittäkää pois jo, jooko?

Välikevennys. Kiitos Jonna sovelluksesta!

HAVAINTOJA KOULUSTA AMERIIKASSA

Koulu Ameriikassa perustuu kilpailulle. Kuka onnistuu parhaiten voittamhan muut arvosanoissa. Opettajat on pakotettuja ylläpitähmän tätä, koska jos niijen koulu ei anna tarvittuja tuloksia arvosanojen suhthen, koulu menettää valtion tukia. Opettajien on pakko testata lapsia tietyillä menetelmillä ja meijänki kolmosluokkalaiset (jota on suomalaisten kakkosluokkalaisten ikäsiä) on ollu tosi kireitä viimisen kaks ja puoli viikkoa, koska ne on joutunhe kaikenlaishin matikka-, lukemis- ja kirjottamistesteihin. Ne on jumalauta lapsia!!! Ei ylioppilaskokehlaita! Vaikka ylioppilaskokhetki on minusta aika levälhän, mutta en nyt jauha niistä.. Vaan tästä valtiosta, jossa nyt olen. Jokaikisen oppilhan tie peruskoulusta vie yliopisthon. Jos ei, se syrjäytyy. Täälä ei tunneta käsitettä "ammattikoulu". ONNEKSI kuitenki juurikin täälä South Rangen naapurissa on High School, jossa on rakennus-, parturi- ja mekaniikka-alan luokkia, joissa opetethan näitä ammatteja. Mutta tämmönen systeemi on supersuperharvinainen eikä täälä ylä-Michiganissa kai muualla ees ole vastaavaa. No, edistystä se on minimaalisinki edistys.

Ja siis High Schoolin jälkhen jokainen valmistuu ammattiin, jonka tavothena on tehä mahollisimman paljon rahhaa. Sitä taothan jokaisen lapsen ja nuoren päähän jokaisessa kasvatuslaitoksessa ja se on aivan järkyttävän sairasta!! Veljes- ja sisarkunnat yliopistoissa koostuu hyvännäkösimmistä, rikkaimmista ja niistä henkilöistä, ketkä bilettää eniten (joka on ilmeisesti suositun ominaisuus) ja ketkä saa parhaita arvosanoja. Jos keskityt enämpi bilettämishen ko opiskelhun, sinut potkithan sisar-/veljeskunnasta pois. Kehitysvammasia ei nävy koulussa. Niille on omat koulunsa. Pyörätuolissa olevia ihmisiä ei näy koulussa. En tiiä, missä ne on. Mustia ei näy täälä meijän koulussa. Kuulema niillä oli muutama oppilas, mutta kiusaaminen ja rasismi kasvo niin isoksi, että ne vaihto koulua isomphan. Ja tämä meijän koulu on Kittilän Lukkarin koulun kokonen. Onkhan sielä samanlaista..? Minun kouluaikana ei olis maahanmuuttajalapsella ollu helppoa olla Kittilässä koulussa. Toivottavasti tänä päivänä on toisin.

Toinen välikevennys.

Hassua just tällä hetkellä on se, että ulkona paistaa aurinko aivan täysiä ja päivä on tosi nätti ja lämmin ja silti mie koin nyt tällä hetkellä tarphelliseksi avautua näistä asioista tänne. Täälä koululaiset joutuu tosi koville. Kaikilla ei ole ees turvallista aikusta kotona (just niinkö ei Suomessakhan) ja sitte ne joutuu yrittämhän olla kiinnostunheita jostaki hiton matematiikasta, ko päässä pyörii vain, onko porukat selvänä vai ei ja kuka lyö ketä ens yönä ja saapiiko illalla ruokaa kotona vai ei. Vakuutusta pittää maksaa, koska ilman sitä et saa hoitoa, vaikka kuinka paljon tarvisit. Paitsi tietty, jos sulla on aivan köpönä rahhaa. Meijän koulussa ei ole terkkaria. Jos lapselle sattuu jotaki, se hakkee kylmää tai särkylääkettä toimistosta. Jos lapsella alkaa menkat, se saa käyttää toimiston vessaa. Koulussa ei ole kuraattoria. Ei psykologia. Jos lapsen vanhemmilla/huoltajilla ei ole vara maksaa vakuutusta lapsesta, se ei todennäkösesti tule ikinä pääsemhänkhän terapeutille asioittensa kans. Viime viikon alussa puhuimma surusta lasten kans. Mie tenttasin niiltä tosi kauvan, kelle kaikille voi puhua, jos on huolia. Kukhan ei sanonu, että terapeutille. Hienoa oli, että perhe ja ystävät ja läheiset mainittiin, mutta kukhan lapsista ei ajatellu, että siihen vois toimia joku ammattilainenki. Jumalaaki ehotethin ennen sitä! Toimii kai seki joillekki..

Viiminen välikevennys. (peruukki vinossa)

Mutta vaikka jotaki pahhaa, niin onpa hyyääki!! Tässä koulussa on aivan hullun välittäviä aikusia töissä! Rehtorin ovi on jatkuvasti avoinna jokaiselle, joka halvaa sinne mennä. Lapset puhhuu avoimesti niijen huolista opettajille ja opettajat ottaa ne tosishan. Opettajat tekkee kaikkensa, jotta jokainen oppilas saa päivän aikana jotaki aikaseksi, tai ylipäänsä oppii jotaki. Opettajat käyttää monipuolisesti erilaisia tekniikoita opetuksessa ja niillä on siihen myös mahollisuus. Lapsille esitelhän, miten syyä terhvellisesti (vaikkaki siihen määritelmään täälä kuuluu light-tuothet. yäk) ja net tykkää niistä ja halvaa oppia lissää. Lapset tuntee olonsa turvalliseksi koulussa ja se kai on kaiken lähtökohta jokaisessa elämän aluuhessa.

Ei muuta. …ko että emmä ny jumalauta anna meijän puhthan luonnon ja kotimaisen työn valua hukhan! jooko? emmähän?!!!

puss och kram
- Kaisuli

eikö ainiin…

Julkisuus jatkuu. Olin etusivulla 17.5. -lehessä

Elena tuossa vierelläni kuulema seuras minua koko
tunnin, jotta hän pääsee lehtikuvhan. :D